16.03.09
Tuokiokuvia Brasilian matkalta
...puhelin, tietokone, tv unohduksissa, tavoittamattomissa , jossain kaukana...automatkan päässä...mahdollistaa elämisen vain tässä ja nyt...
.....askeettisen, yksinkertaisen tajuan riittävän elämisen tarpeisiin ja tyytyväisyyteen...mitään ei minulta puutu...kuinka paljon turhuutta olemmekaan keränneet...
aaamuvarhaisella auringon noustessa pyhien, tuhansia vuosia vanhojen vedisten mantrojen laulantaa viidakkorumpujen rytmin täyttäessä eetterin....syntyneen värähtelyn tunnen läpi rintakehäni...läpi koko olemukseni....sopusointu....metelikärpästen herättyä niiden rätinä yhtyy laulantaan....täydentää musiikkia ....suurten papukaijojen räpistely ja räkätys pihapuissa....polttava aurinko...vilvoittavan vesiputouksen hierovat ryöpyt harteilla ja niskassa....palaan lapsuuteen seikkailuretkellä viidakon tiheikössä...täydellinen jumittuminen piikkipensaiden tukkiessa kulun...liaaneista tukien...häivähdys alkukantaisuudesta ja selviämisestä...antautumisesta osaksi luontoa...viiden päivän hedelmä-jugurttipaaston virkistävä, puhdistava ja energisoiva vaikutus purkautuu rummutukseeni ja mantranlaulantaani...annan syvimmän olemuksen ilmetä kauttani....hurmoksiin rytmistä ja luovuudesta, joka on syttynyt minussa, jota minä kuin sivusta seuraan ja kuuntelen....tämän haluan kokea vielä uudelleen....halajan rummutuksen rytmejä ja mantranlaulannan voimaa...Rio:ssa "Jeesusvuoren" kappelimeditaatiossa grekoriaanisten kirkkolaulujen soidessa koin samaa sopusointua, keveyttä ja iloa...koskemattomalla hiekkarannalla vaeltaessani koen ykseyttä kaikkeuteen...
-Kuulin, että syyskuussa on tällä samalla Brasilian joogamunkkien maatilalla musiikkileiri, jonne toivon pääseväni. Kaikki askeettiset, eksoottisista ja primitiivisistä seikkailuista kiinnostuneet voivat liittyä mukaan.