02.07.07
Maallikkosynnytys kotona johti kuolemaan - ottakaamme opiksi!
HYKS:ssa tarjottiin äidille lääketieteellisin syin leikkaussynnytystä, josta hän kieltäytyi, koska halusi synnyttää alakautta. Tämän seurauksena synnytys tapahtui kotona ilman ammattitaitoisen henkilön avustusta ja kaksoslapset menehtyivät syntymässään. Terve äiti , terve raskaus ja lopputulos huonoin mahdollinen. Olivatko kuolleet lapset systeemin tai syrjinnän uhreja?Olisiko äitiyshuoltosysteemissämme sittenkin korjaamisen varaa? Esim. Hollannissa tällainen ei olisi ollut mitenkään mahdollista, sillä jokainen raskaus ja synnytys on tasa-arvoisesti äitiyshuoltosysteemissä.
Voidaanko äiti pakottaa leikkaukseen? Tässä onnettomassa tapauksessa ammattitaitoisen henkilön avustuksella alatiesynnytyksessäkin olisi voitu onnistua ja ongelmatilanteessa olisi leikkaukseen aina päästy. Leikkaussynnytys on äidin kannalta vaarallisempi vaihtoehto kuin alatiesynnytys. Ajatus lapsen pelastamisesta ja samalla äidin menettämisestä tuntuu kohtaloista onnettomimmalta. Meillä tehdään äidin synnytyspelon vuoksi leikkaussynnytyksiä, vaikka ne on todettu myös lapselle vaarallisemmaksi kuin alatiesynnytys. Riittääkö leikkauspelko perusteeksi kieltäytymiselle sektiosta? Englannissa syntymätön lapsi on äitinsä määräysvallassa. Lastensuojeluun voidaan vedota vasta syntymän jälkeen.
Ontuuko liberaali yhteiskuntamme synnytyksissä? Abortin saa käytännössä vapaasti, jolloin kuolleisus on 100%, valvotussa alatiesynnytyksessä tuskin koskaan tuota luokkaa. Ihmisarvon alkamisen ajankohdasta raskaudessa ei ole päästy yksimielisyyteen.
Voiko ammattihenkilö kieltäytyä avustamasta synnytyksessä? Kotisynnytystä ei ole kielletty, koska suunnitelluissa, ns. normaalista lähtötilanteesta ammattihenkilön avustamina tulokset ovat yhtähyviä tai parempia kuin vastaavien sairaalasynnytysten. WHO: n suositustuksissa on "informed choice" ja "informed consent" joiden mukaan synnytyspaikka on jokaisen vapaasti valittavissa sen jälkeen kun on annettu asianmukainen tieto riskeistä, mitkä tilanteeseen liittyvät ja päätös pitäisi tehdä synnyttäjän kanssa yhteisymmärryksessä. Tähän pääseminen on ammattihenkilön tehtävä. Kompromissitkin ovat parempia kuin täydellinen ristiriita. .Jos äiti kokee määräysvaltaansa loukatun, saattaa tuloksena olla uhoa ja harkitsematonta toimintaa.
Lääkärietiikan mukaan ketään ei voi jättä ilman apua synnytyksessäänkään huolimatta siitä minkä synnytyspaikan äiti on valinnut. Entä silloin, jos synnyttäjällä on sairaalapelko, jolloin varmasti synnytyksen lopputulos on ns.normaalissa lähtötilanteessa kotona parempi. Onko äitiyshuoltojärjestelmällämme mahdollisuus ja oikeus kohdella kotonaan synnyttävää kelavakuutettua , suomen kansalaista eriarvoisesti?
Taannoin tapahtuneessa onnettomassa synnytyksessä olisi paljon opittavaa. TEO:n olisi selvitettävä toteutuiko "informed choice" ja, "informed consent" vai oliko kyseessä hoitovirhe yksipuoliseen ongelmaratkaisuun päädyttäessä. Mikä pakotti äidin äitiyshuoltosysteemin ulkopuolelle ja onko siihen oikeutusta? Olisi selvitettävä onko toimittu syrjinnän kieltävän lain vastaisesti. KOH:n olisi päätettävä onko raskaudessa pakkohoito mahdollista ja voiko keisarileikkauksesta kieltäytyä.
Synnytyshuoltomme kehittämisen johtavina periaatteina pitäisi olla: Synnyttäjää ei saisi koskaan jättää ilman ammatitaitosta avustajaa. Synnytyspaikan vaikutus olisi pyrittävä minimoimaan. Puolueetomaan tidottamiseen perustuva synnytyspaikan valinnanvapaus tulisi olla. Tasa-arvosta ei milloinkaan voida tinkiä.
Sairaalaa ei saada kodiksi eikä kotia sairaalaksi - niin on hyvä, sillä silloin on erilaisille ihmisille erilaisia vaihtoehtoja.
Aila Miettinen