30.04.08 ap
Syntymättömän lapsen oikeuksista syntyä kotonaan
Outi Tammelalle ja Mika Nuutilalle Suomen Perinatologisen seuran johdossa("Onko sikiöllä oikeuksia?",Duodecim 2008;124:356-7). Kotisynnytyksillä on Suomessa peloteltu jo 50-luvulta. Nyt on aika aloittaa "oikea ja kiihkoton"valistus: Noin 20 vuoden ajan on ollut tietellistä näyttöä siitä, ettei ns. riskittömässä lähtötilanteessa, ammattitaidolla valmisteltuna ja hoidettuna kotisyynnytystulokset ole vastaavia sairaalasynntyksiä huonompia- jopa päinvastoin (1,9). WHO:n suositukset informed choise ja informed consent, laki potilaan oikeuksista ja tasa-arvolaki pitäisi toteutua kotonaan synnyttävillekin (3,6,7). Tutkimustulokset ovat kaikkien luettavissa ja maailmanlaajuisesti on salliva asenne kotisynnytyksiin. Jos annettu tieto on ristiriidassa näiden kanssa, aiheutta se epäluottamusta, uhoa ja harkitsematonta toimintaa. On ammattilaisen vastuulla, että annettu tieto on asiallista, paikkansapitävää, tullut ymmärretyksi ja, että on päästy yhteisymmärryksessä lopputulokseen- tätä WHO suosittaa. Kun muistaa, että jokainen äiti tahtoo lapsensa parasta eikä synnyttäjää saa jättää koskaan yksin, on yhteisymmärrykseen pääseminen helpompaa.
Sairaalaa ei saada kodiksi eikä kotia sairaalaksi. Ei tarvitsekaan , sillä näin meillä on erilaisille ihmisille erilaisia mahdollisuuksia. Kotisynnytykset eivät ole koskaan loppuneet eivätkä tule loppumaan. Niiden kieltäminen vain johtaisi toiminnan salaamiseen ja maallikoiden käsiin, josta jo on esimerkkejä. Useimmille kotisynnytys on elämänarvo ja elämäntapakysymys, josta tinkiminen ei tule kyseeseen muuta kuin sairaustapauksissa. Kotisynnytysten saaminen tasa-arvoiseksi ja hyväksytyksi,yhteiskunan tukemaksi osaksi äityshuoltosysteemiämme takaa mahdollisimman ammattitaitoisen avun , joka on merkittävä tekijä lopputuloksen kannalta.
On hursakstelua leimata , syyttää tai kriminalisoida kotisynnyttäjiä. Sairaalasynnytksiin kuolee vuosittain terveitä äitejä ja lapsia puudutusten, toimenpiteiden ja leikkausten vuoksi. Näiltä olisi ehkä kotiloloissa vältytty, sillä siellä ei käytetä puudutuksia eikä tehdä toimenpiteitä, joiden seurausta monet sektiot ja imukuppisynnytykset ovat (4,8). Sairaaloissamme tehdään sektioita ja puudutuksia myös mukavuussyistä, vaikka keisarileikkauksiin liittyy mm. nelinkertainen äitikuolleisuus, kolminkertainen verenhukan riski, kuusinkertainen kohdunpiston vaara, 26-kertainen keukoveritulpaan kuolemisen mahdollisuus, 15-kertainen kohtutulehduksen vaara verrattuna alatiesynnytyksiin. Kaikki em. riskit lisääntyvät seuraavissa raskauksissa istukkaongelmien vuoksi (5).) Leikkaus vaikeuttaa lapsen kohdunulkoiseen elämään sopeutumista. Traumaattisella syntymällä on todettu olevan yhteyttä myös psykiatrisiin sairauksiin.
Nykyaikainen kotisynnytys ei ole sama kuin 50v. sitten. Tehokkaan neuvolajärjestelmämme ansiosta voidaan ns. matalan riskin synnyttäjät valikoida etukäteen. Synnytystä valvotaan sisätutkimuksin ja lapsen sydänäänten dopplerkuuntelulaitteella kuten sairaalassakin matalan riskin synnytyksissä WHO suosittaa (10). Erona sairaalasynnytykseen on se, että toimenpiteitä ei tehdä, lääkityksiä ei käytetä ja, että poikkeavuuksiin reagoidaan aikaisemmin. Pienenkin normaalistapoikkeaman vuoksi ollaan jokaisessa synnytyksen vaiheessa valmiita siirtymään sairaalaan, vaikka useimmiten sairaalassa sitten poikkeama todettaisiinkin lopputuloksen kannalta merkityksettömäksi. Suuren verenvuodon ensihoito ei ole verensiirto vaan ns. kirkkaat nesteet ja supistavat lääkekeet, jotka voidaan aloittaa kotona samalla tavalla kuin sairaalassakin. Infuusion aikana siirrytään sairaalaan, jossa verensiito tarvittaessa annetaan. Jokaisen synnytystä hoitavan niin kotona kuin sairaalassakin pitäisi taitaa vastasyntyneen hapetus. Myös lapsen ventilaatiovälineet kuuluvat ammatilaisen valmistelemaan kotisynnytykseen. Liikenneyhteydet ovat parantuneet, joten hätätilanteessa päästään jopa leikkaukseen 20-30 minuutissa. Tämä vaatii hyvää etukäteisjärjestelyä ja yhteistyötä sairaalan kanssa.. Tämä vastaa aluesairaaloiden ja yleistä Eurooppalaista sektiovalmiutta, joka ns.matalan riskin, lääkitsemättömissä ja toimenpiteettömissä synnytyksissä on riittävä.
Onko uhkarohkeutta synnyttää kotona vai sairaalassa riippuu lähtötilanteesta. Sairaalapelko ja leikkauspelko ovat samalla tavalla huomioonotettavia asioita kuin synnytyspelkokin. Kotiin tai sairaalaan pakottaminen on synnytyksessä riskitekijä. Uhkarohkeutta on jättää synnyttäjä, etenkin riskisynnyttäjä, kotiin ilman ammattiapua.
Aila Miettinen
Naistentautien-ja synnytysten erikoislääkäri, kotisynnytyslääkäri , neljän kotonasyntyneen äiti
1.Campbell R.,Davis I.M.,MacFarlane A.,Beral V.:"Home irths in England and Wales 1979:Perinatal Mortality According to Intented Place of Delivery", Br.Med.J.,289:721-4,1984
2. Lavender T., Hofmeyer GJ,Neilson JP,Kingdon C,Gyte GML, Caesarean section for non -medical reasos at term.Cochrane Database of systematic Reviews 2006, Issue 3,Art.n.o:CD 004660.DOI:10.1002/14651858. CD004660.pub2.
3.L785/1992. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Valtion säädöstietopankki.
4.Neilson JP.,Fetal electocardiogram(ECG) for fetal monitoring during labour. Cochrane Database of Systematic Reviews 2006, Issue #,Art.No.:CD000116.DOI:10.1002/14651858.CD000116.pub2.
5.Saisto,Halmesmäki 2003. Keisarileikkausten riskit. Duodecim 119,593-598.
6.STM 2004. Hoitoon pääsyn turvaaminen. Sosiaali-ja terveysministeriö. Kuntatiedote 10/2004.
7. STM 2007. Seksuaali-ja lisääntymisterveyden edistäminen. Toimintaohjelma 2007-2011. Sosiaali-ja terveysministeriön julkaisuja 2007:17. Yliopistopaino, Helsinki.
8. Thacker SB, Stroup D, Chang M, Continius electronic heart rate monitoring for fetal assessment during labor. Cochrane Database of systematic Reviews 2006, Issue 3, Art.No.:CD0063.DOI:10.1002/14651858.CD000063.pub2.
9.Treffers P.E.,Laan R:"Regional Perinatal Mortality and Regional Hospitalization of Delivery in the Netherlands, Br.J.Obstet.Gynaecol.,193:690-693,1986.
10. WHO.1996. Care in normal Birth:a practical guide. Maternal and Newborn Health/Safe Motherhood Unit. Family and Reproductive Health. World Health Organization. Geneva.