26.04.09
Synnytysmuisto säilyy läpi elämän (Suomen Lääkärilehti 17/2009 vsk 64,s.1557)
Hyvä kollega Pertti Kirkisen johtopäätöksessä, että synnytyskivusta jääneellä muistolla olisi merkitystä seuraavien raskauksien suunnitteluun on " vetäisty kurvit suoriksi".
Miesten "putkiaivoilla" on ehkä vaikea arvata naisten "tippaleipäaivojen" hahmottamia kokonaisuuskia. Synnytyskipu tuskin näyttelee merkittävää roolia raskaudensuunnittelussa. Oma kokemukseni on ihan päinvastainen. Neljä ensimmäistä hyvin kivuliasta synnytystäni ja viimeinen kivuton.
Synnytyskokemus, jossa on ollut kova kipu ja sen seurauksena endorfiinituotanto ja synnytysregressio ovat onnituneet ohjaamaan synnyttäjää hyvään ja luovaan synnytystyöhön, jolloin synnytys on ollut omin voimavaroin, omassa hallinnassa ,on erittäin palkitseva ja voimaannuttava tapahtuma. Tämän lisäksi lapsi ja häiriötön enskontakti saavat aikaan hurmosmaisen tyytyväisyyden, jossa kovakin synnytyskipu kalpenee. Muisto on hyvä eikä synnytys pelota. Kokemus on kaikenkaikkiaan äitiyttä ja naiseutta vahvistava.
Kivuttomaksi hoidettu synnytys kaikkine toimenpiteineen ja lääkityksineen on asiantuntijoiden hallinnassa ja valvonnassa, jolloin synnyttäjän on mahdoton tehdä synnytystyötä ja kokea luovuutta tai tilanteen hallintaa omin keinoin. Tapahtuma on kaukainen, outo ja pelottava. Tälläinen kokemus on omiaan luomaan epävarmuutta synnyttäjänä, äitinä ja kasvattajana. Muisto synnytyksestä ei välttämättä houkuta, aiheuttaen jopa epäonnistumisen tunteita.
Vaikka synnytyksessä olisi jouduttu turvautumaan teknologiaankin, jos äiti on ensin saanut kokea synnytytystyötä tekemällä sen tarpeellisuuden ja tehdä omat valinnat, ei epäonnistumisen tunnetta synny. Pehemillä keinoilla, kuten veden käytöllä, on todettu olevan positiivisissa muistoissa merkittävä osuus.
Mikäli synnytys ei ole johtanut täydelliseen katastrofiin lienee nykyisin seuraavien raskauksien suunnittelussa sosiaalisilla ja taloudellisilla tekijöillä merkittävin osuus.
Naistentautien- ja synnytysten erikoislääkäri
Aila Miettinen