06.06.06
"Ei ole aikaa"-aikaa ei ole.
Hyvin arkipäiväinen toteamus ihmiselle on:"Ei ole aikaa". Mitä aika oikeastaan on? Oma 18250:n maankierron ja kuudensadan kuunkierron sekä viidenkymmenen auringonkierron etappi tässä olomuodossa. sai minut pohtimaan aikakäsitettä.
Aika on sidoksissa fyysiseen olemukseen ja kykyyn liikkua paikasta toiseen.
Aikaa mitataan usein ympyräliikkeistä ; maan kiertämisellä auringon ympäri (vuosi) ja kuun kiertämisellä maan ympäri (kuukausi) sekä maan kiertämisellä akselinsa ympäri (vuorokausi). Näitä mittoja on sitten joko jaettu tai kerrottu , jotta on saatu uusia aikamittarin suureita.
Planeettoja ja tähtiä syntyy ja kuolee koko ajan. Ajanlaskumme tähti ja planeetat tulevat joskus tuhoutumaan. Siitä huolimatta universumi jatkaa loputonta liikettään ja laajenemistaan - sillähän on todettu olevan rajat.
Materian jakaminen yhä pienempiin osiin onnistuu ja lopulta tullaan ns. "mustaan energiaan". Kaiken tyhjän tilan täyttävä ja materian ulkopuolelle jäävällä "energialla" on kyky tuhota ja luoda uutta sekä pitää yllä tietynlaista järjestystä. Se on kuin ajatus kaiken takana -" korkein tajunta" , joka lävistää kaiken , sulkee sisäänsä kaiken ja toimii ihmeteltävällä tarkkuudella ja lainalaisuuksilla.
Aika on myös sidoksissa liikkumiseen. Vauhdin kasvaessa aika kutistuu. Äärettömäällä vaiuhdilla liikuttaessa aika häviää kokonaan.
Liikkumiskyky on matriaan sidoksissa. Jos pääset matrian ulkopuolelle menettää liikkumiskyky ja samalla aika merkityksensä.
Ihmisellä on kyky päästä materian ulkopuolelle. Koska "korkein tajunta"," musta energia" on kaikkialla ja meissä koko ajan läsnä, on mahdollista ihmisenkin hienosyisellä tasolla päästä yhteyteen ja aistia, kokea tuo ajaton ja paikaton tila tai olemus. Ihmisellä on kyky ajatella eli harjoittaa erittäin hienosyistä materian (hermot ja hermovälittäjäaineet) avulla tapahtuvaa toimintaa. Materian ja "korkeimman tajunnan" linkkinä toimii ihmisen energiakeho-systeemi, jota virittämälllä voit päästä "korkeimman tajunnan" yhteyteen - tätä kykyä kutsutaan mietiskelyksi.
Ihmisen haluista palavin on pyrkimys onneen ja rakkauteen, mikä on juuri tuon "korkeimman tajunnan" kokemisen kaipuuta. Tästä seuraa , että ihmisenä olemisen päämäärä ja väistämätön seuraus on vapautua kokonaan materian, siis ajan ja paikan, kahleista eli sulautua "äärettömyyden mereen".
Aila Miettinen